Huomenna lähtee ensimmäinen pentu omaan kotiinsa. Kamalan haikeata, vaikka tiedän että pennuista pidetään varmasti huolta, ihan jokaisesta.
Samalla mua jännittää ihan kamalasti että onko pennut sellaisia kuin omistajat on toivonut ja onko niistä siihen mitä heistä halutaan... Jestas... Tämä on näitä päiviä kun mielessä on miljoona kysymystä, mutta vastauksia ei tunnu olevan...
Sydäntä raastoi äsken ulkona kun pentuenergia jyräsi kirjaimellisesti mun päälläni vetäen tukasta ja purren päähän kun kaaduin ja seuraavassa hetkessä jotkut juoksevat pisin naapurin tonttia ja puistoa, niin ja niitä paria unohtamatta, jotka tutustuvat itsenäisesti ojan rumpuun.
Mutta tämä on juuri sitä mitä halusin. Lauman terveitä ja reippaita pentuja!!! Tätähän se kasvattajan arki on parhaimmillaan!! Eloisia, rohkeita pentuja vipeltää joka puolella, nenässä pinttynyt kakkan haju ja korvissa soi taistelut, kyllä tätä se arki pentujen kanssa on.
Hetkeäkään en olisi valmis pois antamaan. Mutta enemmän aikaa olisin halunnut antaa vielä jokaiselle erikseen.
Toivottavasti kuitenkin jokainen on saanut hyvät eväät elämäänsä ajatellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti