Suunnitelmia...

Pentula on edelleen tyhjä eikä suunnitelmia olla vielä saatu toteutus asteelle, mutta alustavia suunnitelmia olen tehnyt vuodelle 2015.

Nyt kun luin näitä omia tekstejäni läpi, pentukuume alkaa nousta entisestään.

Kukaan ei ole vieläkään palauttanut ketään pennuista, vaikka olisin kenet tahansa takaisin kotiin huolinutkin.

Kaikki ovat olleet tähän asti kivan oloisia, hyvin AHNEITA, leikkisiä jne.

13.4.2014 Pentula on tyhjä...

Voi surujen surku.... Meillä ei taustamölinänä kuulu pentujen tappelua tai muuten nälkästen pentujen huutoa... Tämä on tylsä aamu...


Eilen Lähti viimeinen B-pentu kohti omaa kotiaan ja nyt kotona on vain nuo kolme aikuista. Huomenna Kira lähtee omaan kotiinsa ja meillä alkaa ihan normaali arki.

Eilen oli hillittömän surullinen päivä... Kun pesin Oranssia tyttöä - nykyisemmin Taigaa, niin kyyneleet valuivat melkein koko pesun ajan...

Vaikka pentujen hoito sitoo, kodin ominaistuoksu on kakka, nilkat on jatkuen ruvella, desibelit katossa, kaikki vapaa aika menee uuteen tutustuessa, niin hetkeäkään en vaihtaisi.

-- Ehkä siis kenneliimme jonain päivänä tulee myös C-pentue... Mutta aika näyttää koska ja mihin yhdistelmään. :)

Pentula hiljenee, jatkossa pentujen elämää voi seurata Facebookissa ja kotisivuilla. Kiitos kaikille lukijoille ja ennen kaikkea ihanille ihmisille jotka tarjosivat pennuillemme mahtavat kodit! <3

-- Rakkaudella, Mä ja mun perhe.

Tässä vielä pentusten nimet.

Punainen tyttö - Secret Moonshine Be My Wild Dream - Tara
Oranssi tyttö - Secret Moonshine Be My Ballad - Taiga
Sininen poika - Secret Moonshine Be My Badboy - Lenni
V.vihreä poika - Secret Moonshine Be My Forest Troll - Hugo
T.vihreä poika- Secret Moonshine Be My Guardian - Milo
Beige poika - Secret Moonshine Be My Romeo - Jax
Ruskea poika - Secret Moonshine Be My Hero - Sulo

10.4.2014

Osa pennuista on jo lähtenyt uusiin koteihinsa Milo, Tara, Lenni, Hugo ja viimeiset kolme on vielä kotona ja niistäkin kaksi lähtee huomenna.

Ihan mielettömän surullista... :( Vaikka kaikkien pentujen perheet on Super ihania, niin silti tämä on vaan niin surullista...

Vaikka olen saanut seurata näiden ihanien lapsien elämästä kaksi ensimmäistä kuukautta, niin voisin vielä jatkaa seuraavat kaksi.

Tämä on ollut paras mahdollinen aika pennuille kun olen niiden kanssa kotona. Meillä on suunnattomasti aikaa opetella sellaisia juttuja, mihin kaikilla ei ole mahdollisuutta.

Tänään meillä on ollut aiheena oudot äänet.

Ensiksi mun mies touhusi pihalla kompuran kanssa, sitten moottorisahan. Jaa mitä pennut sano? No ei mitään kuorsaa posotti minkä kerkesi! :D
Joku heräsi katsomaan kun menin ulos ottamaan niistä pienen videon pätkän, mutta pääosin kaikki jatkoivat uniaan. :)

 

Vasemmalta: Milo, Lenni, Tara, Ruskea, Hugo, Beige, Oranssi, Kira, Robi ja Vallu
Siinä koko katras viimeistä päivää yhdessä kotona <3
(Oli pakko teljetä heidät tarhaan, jotta saan kaikki kuvaan :D )

4.4. Viimeiset poseerauskuvat koko laumasta otettu...

Aika kuluu ihan liian nopeasti... :(

Huomenna lähtee ensimmäinen pentu omaan kotiinsa. Kamalan haikeata, vaikka tiedän että pennuista pidetään varmasti huolta, ihan jokaisesta.

Samalla mua jännittää ihan kamalasti että onko pennut sellaisia kuin omistajat on toivonut ja onko niistä siihen mitä heistä halutaan... Jestas... Tämä on näitä päiviä kun mielessä on miljoona kysymystä, mutta vastauksia ei tunnu olevan...

Sydäntä raastoi äsken ulkona kun pentuenergia jyräsi kirjaimellisesti mun päälläni vetäen tukasta ja purren päähän kun kaaduin ja seuraavassa hetkessä jotkut juoksevat pisin naapurin tonttia ja puistoa, niin ja niitä paria unohtamatta, jotka tutustuvat itsenäisesti ojan rumpuun.

Mutta tämä on juuri sitä mitä halusin. Lauman terveitä ja reippaita pentuja!!! Tätähän se kasvattajan arki on parhaimmillaan!! Eloisia, rohkeita pentuja vipeltää joka puolella, nenässä pinttynyt kakkan haju ja korvissa soi taistelut, kyllä tätä se arki pentujen kanssa on.

Hetkeäkään en olisi valmis pois antamaan. Mutta enemmän aikaa olisin halunnut antaa vielä jokaiselle erikseen.
Toivottavasti kuitenkin jokainen on saanut hyvät eväät elämäänsä ajatellen!

2.4. Pennut vierailulla sairaalalla

Kävimme tänään vierailemassa työpaikallani Noormarkun lähipalvelukeskuksen osastolla. Meidät otettii oikein lämpimästi vastaan ja pennut olivat heti oikein reippaita, ihania ja aivan omia itsejään. Apuna meillä oli hoitajia, jotka kuljettivat pentuja niiden potilaiden huoneissa, jotka eivät päiväsaliin päässeet niitä rapsuttelemaan.

Kävimme myös kuntoutuksessa kääntymässä ja kaikki laitteet olivat lähinnä hyvin mielenkiintoisia pentujen mielestä.

Kaikki pennut tutkivat osastoa hyvin reippaasti ja loppujen lopuksi pennut kävivät kuka minnekin maaten. Kovat äänet ja ihmeelliset välineet eivät pieniä hetkauttanut millään tavalla. :)

Sylissä ei kaikki jaksaneet istuskella, vaan halusivat kulkea itsenäisesti käytävillä.

Kuvakulmat on mietitty siten, ettei potilaiden henkilöllisyys olisi vaarassa. :)

 

 

Meillä on myös otettu käyttöön osittaiset ulkoilut eli koko poppoo ei tule kerrallaan, vaan ulkoillaan 2-3 ryhmässä, sillä näiden itsenäisten ja liikkuvien olentojen vahtiminen ei ole millään tavalla helppoa... Ne juoksevat pisin naapurien pihoja ja aiheuttavat ehkä jonkin verran ressiä, kun liikkuvat niin itsenäisesti, joten nyt huomioidaan niiden yksilöllisyyttä enemmän. Myös sisällä oleillaan ihmisperheen jäsenenä yksittäin.

 

Loppuviikosta olemme menossa päiväkodille ja pelastuslaitokselle. Pennuilla on siis jännä viikko, mutta nyt on niiden viimeinen viikko tuttujen asioiden ympäröimänä, joten annetaan niille kaikki mahdolliset eväät tulevaan. :)

31.3.2014 Pentujen metsälenkki

Viikonloppuna ei keritty metsälle, joten tänään oli mahdollisuus pakata toinen lapsista, osa pennuista ja aikuisista autoon ja menoksi! :)

Ensimmäisenä mukaan pääsi Vallu, Kira ja Ruskea, T.vihreä ja sininen poika.
Ekaa kertaa autoilu sujui hyvin, pientä piippausta kuului menomatkalla. Ensiksi ajatuksissa oli etten ota aikuisia mukaan, mutta sitten päätin kuitenkin ottaa pentujen suurimman turvan Kiran mukaan ja Kiralle ekan reissun ajaksi kaveriksi Vallun.
Menimme umpimetsään, pennut liikkuivat ketterästi, selvästi on meen matalan terassin korotus, sekä mun kukkapenkki tuonut pennuille tasapainoa ja ketteryyttä.

Aluksi kolmikko liikkui yhdessä, kunnes jokainen keksi itselleen jotain kivaa tekemistä, kuten oksien haistelua yms. Kiralta ne ei juurikaan tukea hakenut. Ainoastaa nälkä yllätti ja sitten äiti olikin yllättävän tärkeä ;)

Levitin muutamia makupaloja maahan ja odotin, seurasin toimiiko pentujen nenut miten. Esimmäisenä ruuan kimppuun kävi Ruskea, sitten loput. Kaikki kävivät alueen hyvin tarkasti läpi!


Seuraavalle reissulle mukaan pääsi Kira, Robi, punainen ja oranssi tytöt, sekä beige ja vaaleanvihreä. Heti kun avasin boksin luukun ja otin lukua huomasin että yksi puuttuu... Kappas... Beige poika seikkaili aivan eri suunnassa kuin muut... :D Robi kävi tökkäämässä pentua ja se lähti tulemaan takaisin.

Tämä porukka pääsi heinikkoiselle polulle, hieman tasaisempaan maastoon kuin eka porukka. Hyvin liikkuivat nämäkin. Mennä viipotti erikseen ja porukassa.

Oksennusta oli autossa molemmat porukan jäljiltä, mutta sallitaan tuo kun olivat syöneet hetkeä aikaisemmin... Viisas minä...

Huomenna onkin heti toinen autoilu perään kun menemme eläinlääkärille. Luulen kyllä että on otettava koirakärry käyttöön, kun autoon me ei taideta mahtua... Mukana on kaksi lasta ja kaksi aikuista... :D

Facebookista löytyy kuvia! :)

28.3. Pentutesti

Mä luulen että mua jännitti huomattavasti enemmän kuin yhtäkään pentua... :D

Mun mielestäni positiivisinta on että mun oma ja pentutestaajan näkemys pentujen luonteista oli hyvin yhdenmukainen.

Pentueessa oli pieniä eroja, mutta suurimmaksi osaksi hyvin tasainen. Kaikki pennut tutustuivat uuteen alueeseen reippaasti ja uteliaasti.

Kaikki reagoivat saalisärsykkeeseen ja leikkiin testaajan kanssa ryhtyi kaikki, osa erinomaisesti ja osa ei niin tehokkaasti.

Itselleni yllätyksiä tuli ainoastaan yhden pennun kohdalla ja sekin yllätys oli vain ja ainoastaan positiivinen.
Nyt vaan seurataan millaisia vauvoista kasvaa aikuisena.

Viikonloppuna olisi tarkoitus pennut viedä tutustumaan lähimetsään pienissä porukoissa Vallun johdolla.

Ensiviikolla vuorossa on eläinlääkärin tarkistus ja menemme tutustumaan Noormarkun Sairaalaan.

Pyrin antamaan ensiviikolla jokaiselle pennulle enemmän yksilöityä aikaa tutustumaan niiden kanssa uusiin arkisiin asioihin, kuten autotiehen.

Menemme myös tutustumaan Lemmikkikeskus Minjaan, mutta vasta sulkemisajan ja lattioidenpesun jälkeen.

Sitten ensiviikonloppuna.... Ensimmäinen pentu lähtee omaan kotiinsa.... Mä olen aivan järjettömän surullinen jo nyt... :(
Niin se kaksi kuukautta pikkupentuaikaa on vauvojen takana. Toivottavasti olemme pystyneet tarjoamaan niille parhaan mahdollisen lähtökohdan niiden elämää ajatellen.