Lapset ne elämän rakkaat huolenaiheet!

Sana äitiys on saanut kokonaan uuden merkityksen sen myötä mitä lapset kasvaa. Ennen omia lapsia se sana merkitsi kakkavaippoja, syöttämistä ja leikkimistä.
Nyt lasten myötä se merkitsee: Huolehtimista, rakastamista ja hoivaamista (niin ja kiukuttelua ja hermojen kiristystä).

Jessica kiukkuaa!

Meillä Nuorempi lapseni täytti tänään 5kk:tta. Aika se vaan menee niin nopeasti, jotenkin tuntuu että Jessican odotus ja nyt vauva-aika on ollut kovaa huolehtimista ja huolta, vaikka itse vauva on ollut maailman kiltein ja huolettomin.

Ennen syntymäänsä mulla todettiin raskaudenaikainen diabetes, sitten aloikin sen myötä huoli vauvan koosta ja oma synnytyspelkoni kasvoi kasvamistasan. Vaikka ystäväni lohduttivat ja samoin sairaalassa hoitajat, mutta mulle se oli kova pelko.

Jessica syntyi kaksi viikkoa myöhässä ja oli potra syntyessään. 4790g ja 53cm pitkä. No, alussa kauhisteltiin kun vauva oli kookas, mutta nyt jossain vaiheessa kelkka onkin kääntynyt ja samoin huoli, tytölle ei tule painoa tarpeeksi, no nyt kun se on saatu lisäruualla kondikseen, niin pituutta ei tule tarpeeksi. Huoh, no itse olen kuitenkin sitä mieltä ettei hätää ole, tyttö vaan tasaa omaa kasvuaan. Enpä minäkään mikään gaselli ole, vaan taidan kuulua enemmin niihin persjalkaisiin. :D

Jessican kanssa vielä on helppoa, mutta Kasper onkin oma lukunsa. Minä maailman huonohermoisin ihminen olen joutunut kokoamaan itseni, hmm.. Aika monesti! Kasperilla on nyt joku uhma minua vastaan menossa ja ärsyttäminen ja uhmaaminen on luokassaan hyvin ärsyttävää. joskus ehkä tulee tuolle rakkaalle olennolle huudettua aivan turhaan, mutta minkäs teet. Rakkautta se räyhääminenkin on!

Mustelmia ja treeniä

Robin kanssa on treenailtu Tokoa nyt pari vuotta ja olen ollut sen edistymiseen (ja omaani) tyytyväinen. Nyt kuitenkin muutaman kuukauden sisällä on sen mieliala ollut hiukan lässähtänyt aiemmin loistavissa suorituksissa, kuten seuraamisessa.

Aloitettiin muutama viikko sitten uusi kurssi nimeltään motivaatio ja tunnetila. Hitsi millainen muutos onkaan tapahtunut nyt jo. Vai onko se muutos tapahtunut mussa itsessä? Sekin voi olla, mutta nyt tuntuu taas että olemmilla on motivaatiota ja erityisesti koiralla tunnetila parempi.

Tietysti omakin motivaatio kasvaa kun viimeaikoina on tullut enemmän onnistumisia kuin pahaa mieltä. Nouto tuo musta vaate on nyt kutakuinkin ok ja kisoista meillä pitäisi olla mahdollisuus saada se 1- tulos, kunhan kaikki kuut ja tähdet on paikoillaan.

Tuon tosi typerän kamalan noudon hajotin muutama viikko sitten aivan palasiksi. tehtiin ihan kappale kerrallaan, kuten kapula suuhun ja NAKS (naksutinta siis apuna käyttäen). Pikkuhiljaa yhdistin asioita ja hitsi. Meillä molemmilla natsasi ja nouto onnistui!! :) Hyvä Robi!!
Oli pakko kokeilla uusiksi... ja se onnistui taas!!! :D
Tänään treeneissä ajattelin sitä kokeilla ja hitto, ONNISTUI!!

Toisissa treeneissä nostatettiin Robin viretilaa ja siinäkin on tapahtunut muutos, jessus, mun koirassa on siellä jossain oikein kunnon moottori! Ja auts! Sen moottorin löydettyä mulla on mustelmia ja paljon! Mutta ei haittaa, se kuuluu tähän harrastamiseen!

Tuntuu että itsekin ymmärrän koiraani ja olen taas oppinut jotain uutta! Vaikkakin, taas tieto lisää tuskaa... Hitsi miten toiset asiat ole tehnyt koiralle hankalaksi...

Robi 3 Vee tänään!!

Jestas miten nopeesti aika kuluu.... Sen kunniaksi päätin muistella miten Robi meille tuli.

Etsein itselleni urosta, koska muutamia kuukausia aikaisemmin rakas valkkarini Hurja oli jouduttu nukuttamaan ikiuneen... :(

Katselin monia kasvattajia ja kun löysin itselleni sopivan yhdistelmän siellä oli pelkkiä narttuja jäljellä.
Kuin sattuman kaupalla Robin isän omistaja, Riikka oli huomannut harmitteluni ja päätti minulle tarjota reipasta poikapentua, joka oli pitovaikeuksien vuoksi palautunut kasvattajalle.

Hetki mun piti miettiä ja sitten toinen. Päätin että ajan katsomaan Robia ennen kuin päätän mitään.

Ajoimme Riikan luokse kylään serkkuni Paulan kanssa. Robi asusti siis Riikan luona koska kasvattaja Päivillä oli erään toisen kasvattajan orpopennut Robin emän hellässä huomassa.

Päivi oli meitä vastassa kerrontalon pihassa, jossa Riikka asui. Menimme sisälle ja vastassa ovella Riikan lisäksi oli kaksi ponia (Tanskandoggia) ja iloinen karvakasa (Tyson). Siellä kaikkien muiden takana pomppi iloinen pentu, joka yritti nähdä isompien ylitse.

Ensimmäinen poru oli tulla kun näin Tysonin... Se oli hyvin samankaltainen kuin edesmennnyt Hurjani!!! Se pieni kaveri (Robi) puri ja tössötti omiaan. Päätös oli jo tehty, mutta pää oli pakko pitää kylmänä ja pohdittava vielä hetken kun ajelimme kotiin.

Muutama päivä myöhemmin soitin ja kerroin päätökseni. Robi sai meille muuttaa!
Hetkeäkään en ole katunut! Minulla on maailman hienoin hössöttäjä ja ihana harrastuskoira!

Kiitosta vaan Päiville ja Riikalle mahtavasta koirasta ja samalla kahdesta uudesta upeasta ystävästä! :)