Lapset ne elämän rakkaat huolenaiheet!

Sana äitiys on saanut kokonaan uuden merkityksen sen myötä mitä lapset kasvaa. Ennen omia lapsia se sana merkitsi kakkavaippoja, syöttämistä ja leikkimistä.
Nyt lasten myötä se merkitsee: Huolehtimista, rakastamista ja hoivaamista (niin ja kiukuttelua ja hermojen kiristystä).

Jessica kiukkuaa!

Meillä Nuorempi lapseni täytti tänään 5kk:tta. Aika se vaan menee niin nopeasti, jotenkin tuntuu että Jessican odotus ja nyt vauva-aika on ollut kovaa huolehtimista ja huolta, vaikka itse vauva on ollut maailman kiltein ja huolettomin.

Ennen syntymäänsä mulla todettiin raskaudenaikainen diabetes, sitten aloikin sen myötä huoli vauvan koosta ja oma synnytyspelkoni kasvoi kasvamistasan. Vaikka ystäväni lohduttivat ja samoin sairaalassa hoitajat, mutta mulle se oli kova pelko.

Jessica syntyi kaksi viikkoa myöhässä ja oli potra syntyessään. 4790g ja 53cm pitkä. No, alussa kauhisteltiin kun vauva oli kookas, mutta nyt jossain vaiheessa kelkka onkin kääntynyt ja samoin huoli, tytölle ei tule painoa tarpeeksi, no nyt kun se on saatu lisäruualla kondikseen, niin pituutta ei tule tarpeeksi. Huoh, no itse olen kuitenkin sitä mieltä ettei hätää ole, tyttö vaan tasaa omaa kasvuaan. Enpä minäkään mikään gaselli ole, vaan taidan kuulua enemmin niihin persjalkaisiin. :D

Jessican kanssa vielä on helppoa, mutta Kasper onkin oma lukunsa. Minä maailman huonohermoisin ihminen olen joutunut kokoamaan itseni, hmm.. Aika monesti! Kasperilla on nyt joku uhma minua vastaan menossa ja ärsyttäminen ja uhmaaminen on luokassaan hyvin ärsyttävää. joskus ehkä tulee tuolle rakkaalle olennolle huudettua aivan turhaan, mutta minkäs teet. Rakkautta se räyhääminenkin on!